Post by foxxy on Jun 24, 2013 12:41:56 GMT 2
Nimi: Hirohi Rautakäpälä
Ikä: 5-vuotta
Sukupuoli: narttu
Rotu: [/b]sileäkarvainen mäyräkoira
Lauma: Oun lauma
Asema laumassa: laumalainen?
Ääni: tässä
Ulkonäkö:
Säkäkorkeudeltaan Hirohi on lähemmäs 35 senttimetriä. Ruumiinrakenne on melko normaali, mäyräkoiraksi. Jalat ovat lyhyet, utta hyvin vahvat. Hirohin oikea takajalka on metallia.
Pohjaväriltään Hirohin turkki on beige, jossa on valkoisia kuvioita. Kuonossa, silminen yläpuolella, kaulalla, vasemmassa etutassussa ja hännän alla on valkoista. Naaraan vasemmassa reidessä on sydämen muotoinen kuvio.
Turkin laatu on sileää ja pehmeää. Korvat ovat luppakorvat ja kooltaan melkoisen suuret. Silmät siniset, kooltaan melko isot ja suloiset. Hirohin katse on yleensä lempeä. Kirsu on lihan värinen (eli ruskea). Anturat myös.
Hirohilla on kaulassaan sininen, skottiruutuinen kaulahuivi. Pääväriltään se on vaaleansininen, jossa on tummempia raitoja.
Luonne
Hirohi Rautakäpälä näyttää päällepäin oikein sievältä neitokaiselta, mutta ulkonäkö voi pettää. Naaran on omapäinen ja temperamenttinen tapaus, ja jos hän päättää jotain niin mikään ei saa Hirohia muuttamaan mieltään. Ei sitten mikään. Ystävällinen, mutta kuitenkin hyvin varautunut vieraita kohtaan. Ei luota muihin helposti, ellei ole tuntenut tätä pitkään.
Välillä saattaa olla hieman tympeä tai töykeän oloinen, mutta sillä Hirohi ilmaisee sitä, ettei pidä tai luota toiseen, Hirohi on sosiaalinen vain niissä tilanteissa kun on pakko. Luotettava, mutta melko etäinen kaveri. Tulee hyvin toimeen vain harvojen kanssa.
Hirohi ei halua kumppania, ei ainakaan lähiaikoina. Naaras on itsenäinen ja oman tien kulkija, mutta syvällä sisimmässään hän haluaa ystäviä. Ja ehkä kumppanin, joskus. Luottaa Giniin ja sen laumalaisiin, mutta käyttäytyy silti etäisesti kaikkia kohtaan. Ainoa, johon Hirohi luottaa on Gin itse.
Hirohin menneisyys ei ole mikään kovin valoita. Naaras oli ennen aivan uiki tavallinen kotikoira, joka asui nelihenkisessä perheessä yhdessä kahden siarensa kanssa. Hirohi oli keran marraskuisena aamuna kävelyllä yhdessä omistansa kanssa. Naaras oli silloin hyvin vilkas ja ei-niin-tottelevainen luonteeltaan. Naaras pääsi jotenkin karkuun omistajalta ja erehdyksissään juoksi suoraa päätä auton alle. Muuten ei naaraalle sattunut pahasti, mutta oikea takajalka meni niin pahasti sijoiltaan, että naaraan jalka piti amputoida. Omistaja ei halunnut lopettaa beigeä mäyräkoiranaarasta. Olisihan naaraalla tulevaisuus - vaika sitten toinen takajalka rautaisena.
Naaras lepäsi pedillä. Toiseen takajalkaan sattui kamalasti. Hirohi vinkui tuskasta, eikä kukaan perheenjäsenistä tullut edes katsomaan! Sisarukset vain telmiät yhdessä ja Hirohi olisi tahtonut mukaan leikkiin. Naaras yritti noista jaloileen, mutta takajalat pettivät alta. Kamala kipu viilsi koiraa.
”Ottakaa minutkin mukaan!” naaras haukahti.
”Eikä! Sinusta ei ole leikkimään, kun uliset noin!” sanoi tummempi naaras sikolleen.
Hirohi meni takaisin makuulle ja jäi katsomaan tositen likkiä. Oli väärin, että hän ei päässyt mukaan!Hirohi sai itselleen huivin, jota se kanta nykyäänkin.
Paranemisoperaatio alkoi. Hirohi pystyi jo kävelemään pieniä matkoja. Jalka oli kyllä jäykkä, mutta naaras sentään pystyi kävelemään! Ja välillä leikkimään toisten kanssa - jahka he tämän ottivat edes mukaan.
Mäyräkoiranaaras toipui kyllä hyvin, mutta kumpikaan sen sisarista ei enää puhutellut tätä kunnolla, vaan moittivat ja piikittelivät naaraan rautajalasta. Pennut antoivat naaraalle lisänimen ”Rautakäpälä”, jota naaras käyttää edelleen muistona entisestä perheestään.
Eräänä päivänä tämä päätti karata, se ei enää jaksanut piikittelyä. Naaras hyppäsi avonaisesta ikkunasta pihalle ja päätti lähteä vaeltamaan - yksin.
Kaduilla oli vaarallista ja naaras joutui taistelemaan elämästään. Toiset koirat eivät halnneet pikkista alueelleen, vaan taistelivat ja murisivat tälle. Kukaan ei huolinut Hirohia, Naaraan luonne kovettui, eikä se luottanut kehenkään. Se oli oppinut kujien tavoille.
Jotain kautta se pääsi alueelle, jossa oli muita koiria. Lauma!
Naaras oli kuullut puhuttavan "hyvästä" Oun laumasta ja paratiisista, joka siellä oli. Ja että jokainen hyvä koira saisi olla laumassa mukana. Vaikka Hirohi olikin etäinen, se tahtoi lauman suojaa - ja ehkä palvella lauman johtajaa. Ehkä naaras toivoi saavansa huomiota (hyvää sellaista) ja turvaa, sekä pientä kunnioitusta muilta laumalaisilta.
Hetken epäiltyään naaras pääsi kuin pääsi laumaan, mutta luonne jonka se oli oppinut kujalla, ei lähtenyt irti. Naaras ei elleenkään luottanut kehenkään.
Pelaaja: Foxxy
Ikä: 5-vuotta
Sukupuoli: narttu
Rotu: [/b]sileäkarvainen mäyräkoira
Lauma: Oun lauma
Asema laumassa: laumalainen?
Ääni: tässä
Ulkonäkö:
Säkäkorkeudeltaan Hirohi on lähemmäs 35 senttimetriä. Ruumiinrakenne on melko normaali, mäyräkoiraksi. Jalat ovat lyhyet, utta hyvin vahvat. Hirohin oikea takajalka on metallia.
Pohjaväriltään Hirohin turkki on beige, jossa on valkoisia kuvioita. Kuonossa, silminen yläpuolella, kaulalla, vasemmassa etutassussa ja hännän alla on valkoista. Naaraan vasemmassa reidessä on sydämen muotoinen kuvio.
Turkin laatu on sileää ja pehmeää. Korvat ovat luppakorvat ja kooltaan melkoisen suuret. Silmät siniset, kooltaan melko isot ja suloiset. Hirohin katse on yleensä lempeä. Kirsu on lihan värinen (eli ruskea). Anturat myös.
Hirohilla on kaulassaan sininen, skottiruutuinen kaulahuivi. Pääväriltään se on vaaleansininen, jossa on tummempia raitoja.
Luonne
Hirohi Rautakäpälä näyttää päällepäin oikein sievältä neitokaiselta, mutta ulkonäkö voi pettää. Naaran on omapäinen ja temperamenttinen tapaus, ja jos hän päättää jotain niin mikään ei saa Hirohia muuttamaan mieltään. Ei sitten mikään. Ystävällinen, mutta kuitenkin hyvin varautunut vieraita kohtaan. Ei luota muihin helposti, ellei ole tuntenut tätä pitkään.
Välillä saattaa olla hieman tympeä tai töykeän oloinen, mutta sillä Hirohi ilmaisee sitä, ettei pidä tai luota toiseen, Hirohi on sosiaalinen vain niissä tilanteissa kun on pakko. Luotettava, mutta melko etäinen kaveri. Tulee hyvin toimeen vain harvojen kanssa.
Hirohi ei halua kumppania, ei ainakaan lähiaikoina. Naaras on itsenäinen ja oman tien kulkija, mutta syvällä sisimmässään hän haluaa ystäviä. Ja ehkä kumppanin, joskus. Luottaa Giniin ja sen laumalaisiin, mutta käyttäytyy silti etäisesti kaikkia kohtaan. Ainoa, johon Hirohi luottaa on Gin itse.
Hirohin menneisyys ei ole mikään kovin valoita. Naaras oli ennen aivan uiki tavallinen kotikoira, joka asui nelihenkisessä perheessä yhdessä kahden siarensa kanssa. Hirohi oli keran marraskuisena aamuna kävelyllä yhdessä omistansa kanssa. Naaras oli silloin hyvin vilkas ja ei-niin-tottelevainen luonteeltaan. Naaras pääsi jotenkin karkuun omistajalta ja erehdyksissään juoksi suoraa päätä auton alle. Muuten ei naaraalle sattunut pahasti, mutta oikea takajalka meni niin pahasti sijoiltaan, että naaraan jalka piti amputoida. Omistaja ei halunnut lopettaa beigeä mäyräkoiranaarasta. Olisihan naaraalla tulevaisuus - vaika sitten toinen takajalka rautaisena.
Naaras lepäsi pedillä. Toiseen takajalkaan sattui kamalasti. Hirohi vinkui tuskasta, eikä kukaan perheenjäsenistä tullut edes katsomaan! Sisarukset vain telmiät yhdessä ja Hirohi olisi tahtonut mukaan leikkiin. Naaras yritti noista jaloileen, mutta takajalat pettivät alta. Kamala kipu viilsi koiraa.
”Ottakaa minutkin mukaan!” naaras haukahti.
”Eikä! Sinusta ei ole leikkimään, kun uliset noin!” sanoi tummempi naaras sikolleen.
Hirohi meni takaisin makuulle ja jäi katsomaan tositen likkiä. Oli väärin, että hän ei päässyt mukaan!Hirohi sai itselleen huivin, jota se kanta nykyäänkin.
Paranemisoperaatio alkoi. Hirohi pystyi jo kävelemään pieniä matkoja. Jalka oli kyllä jäykkä, mutta naaras sentään pystyi kävelemään! Ja välillä leikkimään toisten kanssa - jahka he tämän ottivat edes mukaan.
Mäyräkoiranaaras toipui kyllä hyvin, mutta kumpikaan sen sisarista ei enää puhutellut tätä kunnolla, vaan moittivat ja piikittelivät naaraan rautajalasta. Pennut antoivat naaraalle lisänimen ”Rautakäpälä”, jota naaras käyttää edelleen muistona entisestä perheestään.
Eräänä päivänä tämä päätti karata, se ei enää jaksanut piikittelyä. Naaras hyppäsi avonaisesta ikkunasta pihalle ja päätti lähteä vaeltamaan - yksin.
Kaduilla oli vaarallista ja naaras joutui taistelemaan elämästään. Toiset koirat eivät halnneet pikkista alueelleen, vaan taistelivat ja murisivat tälle. Kukaan ei huolinut Hirohia, Naaraan luonne kovettui, eikä se luottanut kehenkään. Se oli oppinut kujien tavoille.
Jotain kautta se pääsi alueelle, jossa oli muita koiria. Lauma!
Naaras oli kuullut puhuttavan "hyvästä" Oun laumasta ja paratiisista, joka siellä oli. Ja että jokainen hyvä koira saisi olla laumassa mukana. Vaikka Hirohi olikin etäinen, se tahtoi lauman suojaa - ja ehkä palvella lauman johtajaa. Ehkä naaras toivoi saavansa huomiota (hyvää sellaista) ja turvaa, sekä pientä kunnioitusta muilta laumalaisilta.
Hetken epäiltyään naaras pääsi kuin pääsi laumaan, mutta luonne jonka se oli oppinut kujalla, ei lähtenyt irti. Naaras ei elleenkään luottanut kehenkään.
Pelaaja: Foxxy
